Otetaan mitä on

Lentokoneita on kuluneen vuoden aikana pudonnut alas niin tiheään tahtiin, etten mitenkään jaksanut ennen tätä viimeisintäkään katastrofia uskoa teknisen vian tai sääolosuhteiden olleen syypäitä. Ihmisten aiheuttamia turmat ovat, joko tahallisia tai tahattomia. Kukaan ei jää kertomaan tapahtumien kulusta ja mustat laatikot ovat kadonneet tai hajonneet. Vain Ukrainan yllä tapahtuneeseen turmaan on osoitettavissa syyllinen ja syy, mutta muiden tarkoitusperät ovat jääneet tuntemattomiksi. Terrorismia on helppo syyttää ja totta onkin, että länsimaiden turvallisuutta ja yhtenäisyyttä häiritään useammalta taholta idästä ja etelästä. Jos tämänkertaisessa murhenäytelmässä oli kyseessä laajennettu itsemurha, on se niin raaka teko, jonka julmuutta ei voi edes kuvailla ja kuvitella. Lentokone on ”helppo” kohde terroristeille ja häiriintyneille, koska sillä tavalla saadaan tuhottua mahdollisimman paljon ihmisiä. Muista kulkuvälineistä on edes joidenkin harvojen mahdollista jäädä henkiin. Maailma on kertakaikkiaan muuttunut sillä tavalla, että enää ei voida olla sinisilmäisiä ja ajatella, ettei meille voi sattua mitään. Tämä viimeinen kauhuteko tapahtui lyhyellä Euroopan sisäisellä lennolla! Pahuutta on kaikkialla, pessimistisenä realistina näin on sanottava. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305941764460?ref=hs-top4-1– Näissä ankeissa ja ahdistuneissa tunnelmissa näin aamulla pienen pätkän Helsinki Mission toiminnanjohtajan Olli Valtosen haastattelua. Hän sanoi, että ihmisten halu tehdä hyvää ja myötätuntoisuus on kasvanut viime aikoina. Tuo myötätunto jäi soimaan mieleeni. Ehkä hyvyyttäkin on vielä olemassa, edes vähän. Helsinkimissio on aikoinaan aloittanut katulähetyksenä evankelisluterilaisen kirkon piiristä. Nyt kirkollisuus on hälvennyt ja tuskin vapaaehtoiseksi haluavalta edellytetään kirkon jäsenyyttä. Täytyypä tutustua toimintaan lähemmin: http://www.helsinkimissio.fi/

Stockholms Stadsmission on Helsinkimission sisarjärjestö. Kuvasin heidän polkupyöränsä jollakin Tukholman matkallani.