Ketään ei liikuta

23.04.2018, lila46

Haa, tänään on Kirjan ja Ruusun päivä! Pakko lähteä liikkeelle. Aurinkokin paistelee, joten kuten. Eilen oli melkoisen holotnaa, mutta näinpä valkoisia lumikelloja muuten paljaalla nurmikon läntillä ja kuulin mustarastaiden huhuilua. Kevään merkkejä, tänä vuonna kylläkin kuukautta myöhemmin kuin ennen. Kävin katsomassa Työväenopiston studionäyttämön esityksen ”Pelikone”. (Raha)peliähän koko tämä elämä on, joten esitys oli hyvin aikaamme kuvaava. Se oli ”musta komedia leikeistä, peleistä ja pelureista”, ihmisen ikäkausilta lapsuudesta vanhuuteen. Ensi sunnuntaina on tarkoitus käydä katsomassa juhlasalissa Leipäjonoballadi-näytelmä. Maksuttomia näytöksiä ajankohtaisista aiheista! – Ajankohtaisia ja lohduttomia juttuja luin lehdistäkin viikonlopun aikana. ”Selvitämme, onko tiedonkulussa ollut joku puute” (HS 19.4.2018), ”Kotihoidosta voi tulla iäkkäälle iso lasku (Se tuntuu absurdilta – HS Näkökulma 19.4.2018); ”Muutos tehdään pakolla” (HU 21.3.2018), ”Syntyykö Suomeen sote-korruptiota?” (HU 21.4.2018 Pirkko Ruononen-Lerner), ”Osa lapsista ei opi edes perusasioita – opettaja kirjoitti väkevän puheenvuoron koulujen arjesta. HU 21.4.2018). – On se kyllä järkyttävää, miten täällä rikkaalla pääkaupunkiseudulla (Espoossakin) voidaan huonosti ja voidaan jättää täysin törkeästi niin elämän alussa kuin lopussakin olevat ihmiset oman onnensa nojaan. Kaikesta näkee, miten vieraantuneita kirjoituspöytiensä ääressä opetussuunnitelmia ja vanhusten (kotihoito)suunnitelmia tekevät virkamiehet ovat niiden ihmisten arkitodellisuudesta, joiden elämää he mestaroivat. Ja jos asianomaisten puolesta puhuvat yrittävät saada muutosta ja parannusta aikaan, ketään ei liikuta. ”Me ollaan täällä vaan töissä” on asenne. – Opettajat ja vanhemmat kirjoittavat hädissään lehtien yleisönosastoon, kun mikään muu ei auta. Kontulalainen opettaja sanoo ”seitsemässä vuodessa tapahtuneen paljon negatiivista kehitystä, paisuvat luokkakoot, oppimateriaalipula ja opettajien työuupumus (mm.) on johtanut siihen, että tasa-arvoinen peruskoulu on vitsi”. Espoolaisessa koulussa (ja helsinkiläisessä esikoulussa) agressiiviset häirikkölapset lapset saavat häiritä opetusta ja terrorisoida muita lapsia, koska heidän vahempansa eivät suostu ilkiöiden siirtämistä toiseen ryhmään. – Sote tai ei, vanhuksen ja lapsen henki ei täällä paljoa paina. Kuitenkin se on lopulta ainut, mitä ihminen omistaa. Kun se on menetetty, mitkään selitykset eivät auta. – Sitä paitsi, vanhus joutuu maksamaan kenties vielä menehdyttyään heitteillejätettynä ylikallista maksua olemattomasta kotihoidostaan. Laskutus kuitenkin pelaa. Jos ei ole tasa-arvoa peruskoulussa ei sitä ole asiakasmaksujen kohdistamisessa pienituloisiin vanhuksiinkaan. Monella kotihoidon maksut, lääkkeet ja matkat vievät tuloista kohtuuttoman osan. – A.-P. Pietilä kirjoittaa, että ”Suomi pilkotaan pakolla 18 maakuntaan menneisyyden mallilla. Kuitenkin uudistusten pitäisi tukea tulevaisuutta, eikä vanhaa valtaa. Tämän päivän lapset elävät aikuisina Suomessa, jossa ikäjakauma ja asuinkeskittymät poikkeavat nykykyisestä”. – Pirkko Ruohonen-Lerner (PS/ECR) kirjoittaa, että ”on jätetty huomioon ottamatta Euroopan neuvoston antama vakava varoitus, jonka mukaan sote-ja maakuntauudistus lisää korruptioriskiä. Sote-uudistuksen myötä syntyvät eturistiriidat yksityisen ja julkisen toiminnan välillä synnyttävät korruption riskiä. Sektorien välillä liikkuvat virkamiehet ja poliiitikot ovat riskitekijöitä. Suomi on pieni maa, jossa valta keskittyy pienille piireille”. – Kaikkihan sen tietävät, mutta ketä liikuttaa… Tällaista tämä on, kun poliitikot eivät tajua mistään mitään,