Viikonlopun katuruokafestareita vietettiin sentään kohtuullisessa ilmassa tähän päivään verrattuna. Taivaalta tulee jonkinlaista räntää, vai onko se vettä, lunta joka tapauksessa ei. Itseäni ei eilen huvittanut lähteä tuuleen, kylmään ja tungokseen ruokaa jonottamaan. (Pidän sitäpaitsi katuruokavillitystä enemmänkin hipstereiden hommana.) Paljon ihmisiä oli kuitenkin ollut liikkeellä, ikäisiänikin. Suomen sääolot ovat, kuten sanottua, haasteelliset kaikenlaisille ulkoilmatapahtumille. – Itse sain tuntumaa ruokarekkoihin vuosi sitten San Franciscossa, jossa menimme ruokailemaan alueelle, missä oli aukiolla erilaisia etnisiä ruokia tarjoavia ruokarekkoja puoliympyrän muodossa. Jonkinlaista teollisuusaluetta se oli, jota siinä kaupuninosassa (SoMa) tuntui riittävän. Siellä ruokahaluni vei, ei kylmyys, vaan pimeys, joka tuli jo kuuden maissa illalla. http://www.sfgate.com/neighborhoods/sf/soma/ Ja muutenkin, koska vatsani on arvaamaton, en miellelläni syö ruokaa minkäänlaisista kioskeista ja katuruokapisteistä, enää. Taisi käydä niin, että ruokailuni jäi sillä erää sangrian juontiin. Saatoin jäädä paitsi ainutlaatuisia makuelämyksiä, mutta mitäpä minä, jonka lempiruokaa ovat purkkihernekeitto ja keitetyt perunat, tiedän. Mutta sen tiedän, että täällä Suomessa perinteinen kotiruoka on nousussa ansaitsemaansa arvoon. http://www.hs.fi/ruoka/a1427079308956
Merkinnät RSS-syötteenä