Kerran vuodessa

08.03.2018, lila46

Naistenpäivä on kerran vuodessa, miesten kaikkina muina. No, onhan meillä tietysti myös Äitienpäivä, jonka juhlinta tosin käynee harvinaisemmaksi alhaisen syntyvyyden vuoksi. Mutta, loppujen lopuksi olen aika tyytyväinen siihen että olen saanut elää naisena nimenomaan Suomessa. Jos kerta pitää naiseksi syntyä. Eihän sitäkään pysty valitsemaan, mihin maailmanaikaan syntyy ja minkälaisille vanhemmille syntyy. On vain sopeuduttava. Ja kyllähän elämä opettaa. Ikävin muistoni naistenpäivästä (vai oliko se ystävänpäivä) on muutaman vuoden takaa, muistaakseni vuodelta 2014, jolloin musta mies tarrautui minuun kiinni City centerin liukuportaissa. Olihan se ikävä muistutus naiseudestani ja siitä etten voi kuvitellakaan kuljeskelevani miesten tapaan (vielä nytkään) rauhassa kenenkään häiritsemättä… Meillä Suomessa ei ole paljoa perustettu naistenpäivän juhlinnasta (äitienpäivä on tärkeämpi), vaan sitä on pidetty kai enemmänkin kommunistien ja feministien touhuna. Tänä vuonna vasta taidetaan kiinnittää enemmän huomiota, ehkä ”miituu” -kampanjaasta johtuen. Vaikka mitäpä arvoa yhdellä juhlapäivällä on, jos seuraavana päivänä jatkuu hakkaaminen ja alistaminen? – Eilen rupesin taas kerran miettimään syntyjä syviä tyyliin: ”Kumpi oli ensin muna vai kana?” Evoluution perusteella tulin siihen tulokseen, että ne kalaeläimet, jotka rämpivät kuivalle maalla jostakin alkumerestä, olivat ehkä kaksineuvoisia ja eriytyivät ehkä myöhemmin eri sukupuoliksi. Pystyväthän vieläkin jotkut elikot lisääntymään itsekseen, esimerkiksi jotkut käärmeet ja lierot…